Kirjotan nyt tästäki viikon myöhässä. Oltiin siis veljen ja serkun kanssa 4.-7.8. Helsingissä Assembly Summer -tapahtumassa. Käytännössä siis pelattiin tietokonepelejä viikonloppu putkeen parin tuhannen muun peli-ihmisen kanssa. Kuulostaa ehkä tosi tylsältä ja puuduttavalta, joillekin voi tää mun uusi harrastus tulla vähän yllätyksenä, mutta mä vietin taas yhden elämäni parhaimmista hetkistä siellä.
Mä en ees osaa ottaa niin hyviä kuvia mun puhelimella, että niistä välittyisi se tunnelma, joka Assyilla vallitsee koko viikonlopun. Se saa mun ihon kananlihalle, ja, ihan oikeesti, tunteet pintaan. Vaikka siellä ei kovin paljoa välttämättä kommunikoi muiden ihmisten kanssa (huolimatta siitä, että naapuri istuu siinä alle metrin päässä), se yhteenkuuluvuuden tunne on jotain todella upeeta. Missään en oo kokenut samanlaista fiilistä. Sitä on tosi vaikeeta kuvailla sanoin, se pitäisi itse kokea.
Mä myös ylitin itseni Assyilla, valvoin viimeisen yön ihan kokonaan, ja kotimatkallakin nukuin noin tunnin. Silti jaksoi hyvin pelata vielä viimeisetkin hetket, ennen kuin iskä haki kotiin.
Odotan jo innolla Wintereitä, puoli vuotta on kuitenkin yllättävän pitkä aika odottaa jotain niinkin mahtavaa tapahtumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti