No hupsista, pieni kesäloma näköjään päässyt valtaamaan mun blogin. Toisaalta, nyt on hyvä hetki kirjoittaa, kun on tapahtunut kaikkea vähän mielenkiintoisempaa.
Mä korotin mun ruotsin yo-arvosanaa. Siis oikeasti korotin, sain siitä E:n ja oon tosi tyytyväinen tulokseen, kuuntelu kun oli aika vaikee. Hain myös Turun yliopistoon, mutta huolimatta siitä että nousin toiselta varasijalta ensimmäiselle, en sinne päässyt. Niin mun tuuria. No, mulla on tässä jonkunlainen varasuunnitelma, mutta nyt otan hetken rennosti, kun siihen vihdoin on mahdollisuus. Vaikka sitä ei ihan heti uskoisi, eikä välttämättä päällepäin ole näkynytkään, mulla on ollut ihan äärettömän kova stressi päällä. Joo, mä oon vaaaan tehny töitä ja siinä samassa opiskellut, lukenut pääsykokeisiin, jännittänyt pääsykokeiden tuloksia ja tietty hoitanut Mepin. Ja siinä välissä pitäis vielä löytää aikaa muille ihmisille. Tän lisäksi mun itsetuntoa syö esimerkiksi just toi kouluhomma, siis miten mä voin epäonnistua noin,
Tätä mun yliväsymystilaa ei yhtään helpottanut Mepin pikku äksidentti, se liukastu laitumella, ja nyt vihdoin viime viikonloppuna, neljä viikkoa liukastumisen jälkeen, oon päässyt takasin sen selkään. Kävelemään 30min päivässä. Vaikka mulla on sen suhteen ollut paljon kevyempää, niin stressi siitä, paraneeko jalka kunnolla ja aikataulussa on kanssa väsyttänyt. Kontrolliultra pitäisi vielä varata, tietäisi vähän missä mennään. Mä oon muutenki jopa vähän hysteerinen hevosten jalkojen suhteen. Ja kun tämä tapahtu vielä keskellä kesän parasta kisakautta. Ei pahemmin naurata. No, Meppi on onneksi tyytyväinen lomaansa.
Mä oon myös muuttanut Auraan, ja se on tuonu vähän lisää iloa mun elämään. Tosin oon ehtinyt asua siellä vasta vajaan viikon ja nyt jo oon koko viikonlopun pois kotoa. Lähdettiin siis Assemblyyn taas, viime kerrasta alkaa olla jo se puoli vuotta. Niille jotka ei ehkä tiedä vielä, Assembly on suurempi lanitapahtuma, eli jengi pelaa koko viikonlopun ja seuraa muuta oheistoimintaa. Nukkuminen saattaa jäädä, mut mitäpä sitä ei pelien eteen tekisi? Tää viikonloppu tekee toisaalta hyvää, koska en oo ehtinyt pelata nyt paljoakaan, kun on ollut muuttoa ja muuta kiirettä. Nyt saa pelata neljä päivää ihan rauhassa.
Täällä Helsingissä ollessa ehdin tavata pitkästä aikaa mun yhtä pitkäaikaisinta ystävää. En ees muistanut, miten helposti aika voikaa kulua kun vaihtaa kuulumisia. Vähän piristystä elämään.
Hyviä vinkkejä ranteiden venyttelyyn ja muuhun huoltamiseen saa antaa, useemman tunnin peliputki kun tuntuu näin vanhassa ja raihnaisessa kropassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti