"Ootpas sä ujo." "Miks sä oot noin epäsosiaalinen?" "Koita viittailla tunneilla ennemmän."
Niin tuttuja lauseita, joita oon saanut kuulla niin kavereiden, opettajien kuin vähän vieraampienkin ihmisten sanomana. Kerran yläasteella ruotsinopettaja pyysi tunnin jälkeen jäämään luokkaan, ja tunnollisena ja kilttinä oppilaana ehdin mielessäni panikoida. Olinko unohtanut jonkun tärkeän palautettavan tehtävän? Kuitenkin asia koski ihan jotain muuta, ja ne sanat on jäänyt hyvin mun muistiin. "Miksi sä et viittaile tunneilla? Mä tiedän, että sä osaat nää asiat ja varmasti saisit kympin jos olisit aktiivisempi."
Olispa se niin helppoa. Jos silloin olisin tiennyt yhtä paljon kuin nyt, olisin voinut perustella viittaamattomuuttani opettajalle sen sijaan, että ajattelin olevani vain liian ujo.
Olen tässä vuoden sisällä tehnyt netissä paljon löytöjä, ja yksi suurimmista ja tärkeimmistä oli persoonallisuustesti. Sehän lähinnä antaa vaan osviittaa omista persoonallisuuden piirteistä, mutta ei se kovin kaukana totuudesta voi olla: mä olen introvertti.
Jos kyseinen termi ei ole tuttu, Wikipedia sanoo siitä näin: "Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”."
Koin monta ahaa-elämystä lukiessani erilaisia kirjoituksia introverteista. Ne oli kuin suoraan mun elämästä. Aloin ymmärtää itseäni enemmän, ja huomasin asioita, josta en ehkä ollut aikaisemmin tietoinen.
Introvertteja pidetään usein ujoina, epäsosiaalisina, joskus jopa töykeinä. He eivät mielellään osallistu ryhmäkeskusteluihin, vaan pitävät tarkkailusta ja syvällisistä keskusteluista kahden kesken läheisen ihmisen kanssa. Joskus saatan koulu- ja tallipäivän jälkeen torjua kavereiden pelaamispyynnöt. En tee sitä siksi, etten haluaisi pelata tai jutella kavereden kanssa, tai ollakseni töykeä. Ei todellakaan näin, nautin kyllä kavereitteni seurasta. Saatan vain olla todella väsynyt pitkän päivän jälkeen, kun olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Introvertti tarvitsee tilaa ja omaa aikaa, jotta jaksaa taas olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Taka-alalta tarkkailu ja asioiden syvällisempi ja tarkempi pohtiminen ovat introverttien ominaisuuksia, joista voi olla hyötyä. Usean kirjoituksden mukaan introvertit keskittyvät yhteen asiaan kerralla täysillä, eivätkä jätä mitään puolitiehen. Myös ongelmanratkaisu luonnistuu introverteilta hyvin juurikin pohdiskelun ja tarkastelun ansiosta. Introvertit huo,aavat myös asioita, joita nopeampiliikkeiset ihmiset eivät ehkä huomaa.
Nyky-yhteiskunta on hieman enemmän ekstroverteille suotuisa, sillä esimerkiksi työelämässä arvostetaan enemmän itseään esille tuovia henkilöitä. Se aiheuttaa omat haasteensa introverteille, jotka eivät mielellään ole huomion keskipisteenä. Toki hekin varmasti selviytyvät samoista töistä, se vaan vaatii enemmän ponnisteluja.
Kouluissa introverttina olemisen hankaluus näkyy arvosanoissa. Introvertit paneutuvat kyllä tekemisiinsä täysillä, ja oppivat paljon, mutta tuntiaktiivisuus on hieman ongelmallista, kun ei halua olla huomion keskipisteenä. Käyttäytymisarvosanaankin vaikuttaa se, miten paljon tunneilla viittailee. Tämän takia itsellänikin olisi voinut yläasteella olla monikin arvosana yhden korkeampi, mutta ei sitten viittailemattomuuden takia ollut. Se, että ei ole aktiivinen vastailemaan tunneilla, ei liity osaamiseen välttämättä mitenkään. Kaikki vain eivät halua olla äänessä, vaan oppia rauhassa ja näyttää osaamisensa kokeessa. Tähän pitäisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota kouluissa.
Wikipediateksti aiheesta
www.introvertit.net
Jani Kaaron kolumni introverteista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti