Vajaa kaksi viikkoa vuotta 2016 takana, ja alku ainakin oli kaikkea muuta kuin helppo. Tai mukavaa siinä oli reissu Poriin sukulaisille, käytiin vähän ostoksilla Porin uudessa kauppakeskuksessa, Puuvillassa. Perjantaina 1.1. auton nokka osoitti siis kohti Poria, ja samana iltana tallinomistaja soitti äitille. Hilu ähkyili. Mikäs sen mukavampaa, kuin olla parinsadan kilometrin päässä kotoa samalla, kun hevonen sairastaa. Lauantaina sitten lähdettiin kotiin niin hyvissä ajoin, että ehdittiin käydä tallilla hoitamassa sairastelijaa.
Nyt Hilu voi jo paljon paremmin, ainakin se käyttäytyy itselleen tyypillisellä tavalla, eli hyvin raivostuttavasti.
Meppi kääntyi nyt seitsemänvuotiaaksi. Seitsemän. Se on melkeen kymmenen. Tuntuu kuin se olisi juuri kääntynyt nelivuotiaaksi. Se on kyllä kasvanut paljon aikuisemmaksi, nyt uskaltaa jo ratsastaa ilman satulaa jopa näin talvella :D
Mulla on kauhea ahdistus opiskelujen takia. Tai suunnitelmat mulla on selvillä, mutta pelottaa ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Myös kauheet paineet siitä, mitä muut ajattelee, jos tuleekin epäonnistumisia. Kaikesta pieni ihminen osaakin ottaa paineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti