Jotenki tää keli kuvastaa aika hyvin mun mielialaa nyt. Välil sataa enemmän, välil ei paljookaa.
Tänään olis ollu Even synttärit. Se olis täyttäny 18. Mite aika meneeki niin nopeesti?
Selailin tänään Even facebook-profiilia. Evel oli tosi paljon kavereita, ja on ihan kamala lukee, miten kauhee ikävä niillä on. Ku selas vähä vanhempii juttuja, tuli vastaan se Eve, jonka mä haluun muistaa aina. Elämäniloinen, sosiaalinen, en osaa ees sanoin kuvailla, miten mahtava sisko mulla oli.
Mä mietin usein, et minkä takii kävi näin. Miks just kaikkien rakastaman, niin suurisydämisen ihmisen piti lähtee? Mut toisaalta, sitähän sanotaan, et parhaat lähtee ekana.
Nyt on pieni kuumotus päällä. Muutama kuukausi sit huomasin, et mul on toisest kädest yks rystynen vähä kipee. Sillon ajattelin, et oon vaa loukannu sen, se menee varmaan ohi aika pian. No, jonkun ajan päästä havahduin siihen, et se ei ollu menny paremmaks, oikeestaan päinvastoin. Nyt viikonloppuna se oliki tosi kipee yks aamu, sormen liikuttaminen teki tosi kipeetä ja se näyttääki vähän häröltä. Eka äiti tipautti pommin: Evel huomattii reuma aika samanlaisten oireiden takii. Äiti käski lähettää sille kuvan tost kädest, se kysyis sit maanantaina terveyskeskuksest et mitä nyt tehään. Arvauskeskuksen mukaan pitäs päästä reumakokeisii, koska siltä tää nyt vähän vaikuttais. Eli nyt pomon kans koitetaan hankkii mul lääkäriaika. Jestas, tää on jo vähän pelottavaa.
Mul oli vapaapäivä tänään, kaveri tuli eilen vähän extempore-vierailulle, ja käytiin tänään keskustassa pyörimässä. Sain vähä mukavaa ajateltavaa välillä. Eikä nyt hirveesti haitannut tää pieni sade, mehän ollaan true heppatyttöjä! Tehtiin myös minipiknik läheiseen puistoon, mutta lähdettiin takas mun luo, koska tuli vähän kylmä.
Ehkä tää tästä muuttuu taas paremmaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti