Mua pyydettiin kirjottaa blogia tästä mun elämstä Ruotsissa, ja tässä sitä ollaan. Ei varmaankaan kauheen jännää luettavaa tule olemaan, mutta kuulumiset ainakin on helppo näin kertoa.
Näin ekassa postauksessa voisin vähän valottaa miten päädyin tänne Helsingborgiin. Kaveri huomasi helmikuussa ht.netissä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin hevostenhoitajaa koulutallille Etelä-Ruotsiin. Muutaman viikon (!) pähkäiltyäni päätin laittaa ilmoituksessa olleeseen sähköpostiosoitteeseen viestiä, ja jo seuraavana aamuna mulle soitettiin ja kerrottiin vähän paikasta, työstä ja muusta oleellisesta. Lupasin harkita asiaa ja ilmoittaa iltaan mennessä, lähdenkö töihin. Paljoa ei tosin tarvinnut miettiä, Ruotsi on maa, jossa todella viihdyin ollessani Flyingessä työssäoppimassa.
Kun lähtöpäivä viimein koitti, mua jännitti tosi paljon. Samalla oli tosi mahtava fiilis - mä muutan ulkomaille. Mä pääsen työskentelemään mahtavalta kuulostavaan paikkaan. Lennot kesti yhteensä pari tuntia, vaihto piti tehdä Tukholmassa. Perillä Ängelholmin kentällä (joka on tosi pieni lentokenttä) työnantaja oli jo vastassa. Hän vaikutti alusta asti tosi mukavalta, ja matkalla asunnolle juteltiinkin kaikesta hevosiin ja työhön liittyvästä.
Tää mun asunto on tosi kiva. Asun lähellä Helsingborgin keskustaa, melkein meren rannalla, erään isomman talon sivuasunnossa. Vuokranantaja on mukava ja huolehtivainen rouva. Asunto on aika pieni, mutta mulle tää on just hyvän kokonen ja tosi siisti. Kauppakin on alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.
Tallille joudun ajamaan noin 20 minuutin matkan, joka tosin sujuu joutuisasti, koska suurin osa on moottoritietä. Sain työnantajalta käyttööni auton, jolla saan ajella myös vapaa-aikana.
Ensimmäiset päiväy oli vähän hankalia. Töissä rutiinit oli vähän hakusessa alkuun ja yksin asuminen on mulle aika uutta. Nyt, viikon täällä olon jälkeen, työt alkaa sujua hyvin ja rutiinit hahmottua. Yksin asumiseen joutuu vielä totuttelemaan, mutta eiköhän tää tästä.
Moni varmaan miettii, mitä mun hepoille tapahtuu nyt. Vanhemmat pojat, Alli ja Killi, saa jatkaa rentoa elämäänsä kuten ennenkin. Meppi taas tulee perässä jossain vaiheessa, luultavasti kesäkuussa. Sihen asti tallikaverit liikuttaa sitä, ja voi olla että Meppi köy kisoissakin ennen tänne muuttoaan.
Tässä nyt kuulumiset tältä ekalta viikolta, mulla menee siis tosi hyvin, vaikka onkin kova ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Täältä tosin pääsee aika helposti käymään kotimaassa, ja kesäkuussa ainakin olen lähdössä veljen rippijuhliin, joten kaikki tutut, nähdään silloin!
Loppuun saatte vähän jotain kuvantapaista. Eikö oo muuten hienot noi metallinväriset ratsastushousut :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti