#3 Postausta satelee

Näin tylsänä vapaapäivänä ehtii miettiä kaikenlaista. Mä nyt avaan vähän mun mietteitä.

Oon jotenki aina miettinyt, et vähänkö olis kiva asuu kaupungis. Sit oon aina muistanu ne varjopuolet. Kauhee hälinä, liikaa ihmisiä, liian keskellä kaikkea. Ja miettinyt, et maalla on ehkä kivempaa.

Nyt, kun oon asunut täällä Helsinborgissa kohta kolme viikkoa, oon huomannu ettei tää kaupunkilaiselämä olekkaan niin ikävää mitä ennen ajattelin. Mä en asu ihan keskustassa, mut kävelymatka sinne kestää vaan noin vartin. En asu hirveen hälinän keskellä, mutten myöskään kaukana kaikesta. Täälläki on jonkun verran ihmisiä, muttei hirveetä tungosta. Just tällaista elämää mä oon vähän kun odottanu.

Tää auringonpaiste saa oikeesti hyvälle mielelle. Ja etenkin tää lämpö, tänäänkin tarkeneejo t-paidassa ulkona. Meren rannalla on kiva katsella Tanskaan meneviä lauttoja ja moottoriveneellä päristeleviä ihmisiä. Jokasen pitäis kokee tällanen hetki.

#2 You Ate My Heart

Noniin, pienten nettiongelmien jälkeen pääsin vihdoin vähän kirjottamaan tännekin. Mulle kuuluu edelleen hyvää, nyt vietän vapaata viikonloppua. Kävin maanantaina pyörähtämässä sellasessa jäätävän isossa ostoskeskuksessa, Väla Centerissä. Sieltä nyt tietenki tarttu mukaan vähän kaikkea, ja kyllä, mä ostin selfiekepin! :D Mä oikeesti tykkään täst kaupungista tositosi paljon!

Viime viikonloppuna käytiin kisoissa parin nuoren hevosen kanssa. Toisen kanssa piti mennä sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta koska lauantain radat meni vähän eri tavalla kun suunniteltiin, jätettiin sunnuntaina menemättä.

Oon huomannu ruotsalaisten ajotavoissa vähän eroja suomalaisiin verrattuna. Täällä kuskit käyttää vilkkua aika vähän kun vaihdetaan kaistaa tai käännytään risteyksestä. Monet käyttää vilkkua taas liikenneympyrässä eri tavalla kuin Suomessa. Kun ollaan ympyrässä, vilkutetaan vasemmalle. Mä mietin jonkun aikaa tän tavan ideaa, kunnes työnantaja kertoi oman teoriansa - vasemmalle vilkutettaessa kerrotaan muille, että pysytään ympyrässä, mikä helpottaa muiden autoilua kun ei tarvitse miettiä, pysyykö toinen ympyrässä vai ei.

Loppuun laitan taas vähän sekalaisesti kuvia, enjoy!

#1 Alku aina hankalaa

Moikkamoi!

Mua pyydettiin kirjottaa blogia tästä mun elämstä Ruotsissa, ja tässä sitä ollaan. Ei varmaankaan kauheen jännää luettavaa tule olemaan, mutta kuulumiset ainakin on helppo näin kertoa.

Näin ekassa postauksessa voisin vähän valottaa miten päädyin tänne Helsingborgiin. Kaveri huomasi helmikuussa ht.netissä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin hevostenhoitajaa koulutallille Etelä-Ruotsiin. Muutaman viikon (!) pähkäiltyäni päätin laittaa ilmoituksessa olleeseen sähköpostiosoitteeseen viestiä, ja jo seuraavana aamuna mulle soitettiin ja kerrottiin vähän paikasta, työstä ja muusta oleellisesta. Lupasin harkita asiaa ja ilmoittaa iltaan mennessä, lähdenkö töihin. Paljoa ei tosin tarvinnut miettiä, Ruotsi on maa, jossa todella viihdyin ollessani Flyingessä työssäoppimassa.

Kun lähtöpäivä viimein koitti, mua jännitti tosi paljon. Samalla oli tosi mahtava fiilis - mä muutan ulkomaille. Mä pääsen työskentelemään mahtavalta kuulostavaan paikkaan. Lennot kesti yhteensä pari tuntia, vaihto piti tehdä Tukholmassa. Perillä Ängelholmin kentällä (joka on tosi pieni lentokenttä) työnantaja oli jo vastassa. Hän vaikutti alusta asti tosi mukavalta, ja matkalla asunnolle juteltiinkin kaikesta hevosiin ja työhön liittyvästä.

Tää mun asunto on tosi kiva. Asun lähellä Helsingborgin keskustaa, melkein meren rannalla, erään isomman talon sivuasunnossa. Vuokranantaja on mukava ja huolehtivainen rouva. Asunto on aika pieni, mutta mulle tää on just hyvän kokonen ja tosi siisti. Kauppakin on alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Tallille joudun ajamaan noin 20 minuutin matkan, joka tosin sujuu joutuisasti, koska suurin osa on moottoritietä. Sain työnantajalta käyttööni auton, jolla saan ajella myös vapaa-aikana.

Ensimmäiset päiväy oli vähän hankalia. Töissä rutiinit oli vähän hakusessa alkuun ja yksin asuminen on mulle aika uutta. Nyt, viikon täällä olon jälkeen, työt alkaa sujua hyvin ja rutiinit hahmottua. Yksin asumiseen joutuu vielä totuttelemaan, mutta eiköhän tää tästä.

Moni varmaan miettii, mitä mun hepoille tapahtuu nyt. Vanhemmat pojat, Alli ja Killi, saa jatkaa rentoa elämäänsä kuten ennenkin. Meppi taas tulee perässä jossain vaiheessa, luultavasti kesäkuussa. Sihen asti tallikaverit liikuttaa sitä, ja voi olla että Meppi köy kisoissakin ennen tänne muuttoaan.

Tässä nyt kuulumiset tältä ekalta viikolta, mulla menee siis tosi hyvin, vaikka onkin kova ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Täältä tosin pääsee aika helposti käymään kotimaassa, ja kesäkuussa ainakin olen lähdössä veljen rippijuhliin, joten kaikki tutut, nähdään silloin!

Loppuun saatte vähän jotain kuvantapaista. Eikö oo muuten hienot noi metallinväriset ratsastushousut :D