Lueskelin tässä mun blogia ihan ekasta postauksesta alkaen ja jestas että kaipaan Ruotsiin. On mulla asiat ihan jees täällä Suomessaki, ihmissuhteet on about kunnossa, mulla on töitä ja kauheella vimmalla koitan treenata pääsykokeisiin. Mut Helsingborgissa oli sitä jotain, se paikka jäi mun sydämeen ihan kunnolla. Tai mun sydän jäi sinne. Se on mun unelmakaupunki. Ehkä maailman täydellisin paikka, just sellanen missä voisin viettää mun loppuelämän. Just nyt se ei ehkä oo ihan mahdollista, toivottavasti sit tulevaisuudessa pääsen sinne takas.
Joku voi miettiä nyt että mihin pääsykokeisiin mä niin kovasti luen. Hain siis yhteishaussa Turun yliopistoon lukemaan pohjoismaisia kieliä. Jep, kuulostaa epämukavalta mut etenki just ruotsi on lähellä mun sydäntä (miten ihmeessä?!). En oo sen tarkemmin suunnitellu mitä teen jos en pääsekkää sinne sisään, enkä kyllä tiiä miten järjestelen mun asiat jos nyt sinne satun pääsemään. Toisaalta ehtiihän tässä vähä suunnitella vaikka koko kesän ajan.
Eipä tässä kai ihmeempiä, laitan tähän loppuun kuvan mun ja Mepin kaudenavauskisoista, Punkin tallilta. Mentiin helppo c, prosentteja saatiin aika hyvin (lue: en muista kuinka paljon) ja sijotuttiin jaetulle neljännelle sijalle vaikken ite ollut oikeen tyytyväinen rataan.
Jatkan tästä suomalaisten ja ruotsalaisten biisien popittamista, mukavaa viikon alkua kaikille!
